Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 13.

Avataanpas nyt muutamalla sanalla Satakunnan meikäläisten historiaa ja toimintaa tässä joulukalenteriluukussa 13/24.

13. Satakunnan meikäläiset

Satakunnan kehitysvammaisten kulttuuritoiminnalla on pitkät juuret ovat syvällä 1980 luvulla ja hommaa ollaan vedetty enemmän tai vähemmän tavoittellisesti Satakunnan erityishuoltopiirin kulttuuriprojektin, KeViKen ja MEKA TV toimilla tähän päivään saakka. 

Pyörää emme ole keksineet uudestaan, mutta aina ollaan jouduttu keksimään tai vaihtamaan voimanlähteet ja polttoaineet sun muut pyörät liikkeelle laittavat fysikaaliset keinot aina uudelleen ja uudelleen aina väsymykseen saakka.

Yksi asia, mikä on pohdituttanut alusta saakka on se, että onko sana "kehitysvammainen" oikea sana kuvaamaan meikäläisten toiminnallista olemusta.

Meikäläinen sana tuli esiin Heikki Suvilehdon haastattelussa ja tämä "meikäläinen" sana sopi aivan erinomaisesti Me Itse ry:n valtakunnalliseen sanastoon sekä myös satakuntalaisten.

Heikki Suvilehdon "meikäläiset" sana sai siis Satakunnasta oman maakunnan, kiitos Heikki hyväst ideasta. 

Satakunnan meikäläiset olivat olleet mukana perustamassa Me Itse ry:tä, mutta jäivät sitten vuosiksi rannalle ruikuttamaan, kunnes 2008 perustettiin Poriin Me Itse alajaos. Täältä sai MEKA TV ryhmien elokuvaosaaminen uusia kanavia tehdä omaehtoista mediaa. Ryhmiä perustetiin sitten lisää Harjavaltaan, Huittisiin, Merikarvialle ja Eurajoelle. Toimintaverkosto alkoi näyttää taas yhtä hyvältä täällä Satakunnassa kuin 1990 luvullakin.

2011 Satakunnassa järjestettiin Käsikynkkä projektissa kokemuspuhujakoulutus, jossa 9 satakuntalaista koulutettua meikäläistä sai kokemuspuhujan tittelin.

Myöhemmin Tukiliitto tarjosi Satakuntaan kaksi Vaikuttamiskoulutusta, jossa eri ryhmät työskentelivät yhdessä yli kuntarajojen. Samoin mentiin eri porukoiden kanssa joka ikiseen tapahtumaan vaan mihin oli suinkin varaa.

2013 oli nähtävissä, että toiminnan kasvaessa taloudellinen tuki ei kasvaisi ja toiminnan järjestäminen kävi aina vain hankalammaksi. Ensin asiaa pohdittiin näissä yhteisissä ja omissa paikallisissa koulutuksissa ja ryhmissä, sitten päädyttiin tekemään alueellista yhteistyötä yhä kiinteämmin ja 2014 lanseerattiin nimike Satakunnan meikäläiset tänne kunnolla. Samalla tehtiin yhteinen 5 vuotis suunnitelma. 

Haluttiin siis saada niukkenevista taloudellisista edellytyksistä siltä paljon näkyvää aikaan yhdessä. 
Ryhmillä oli käytännössä vain yksi maakunnallinen taustatukihenkilö ja ohjaaja, joten oli järkevää tehdä yhteisiä suunnitelmia ja hakea yhteisiä teemoja, joita kaikki työstäisivät erikseen ja yhdessä. Samalla polttoaineella päästäisiin junaa vaihtamatta jokaiseen toimintaryhmään.

Vahvana taustatukena toimii kokoajan kolmannen sektorin Me Itse ry., Kehitysvammaisten Tukiliitto, ja Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry. Eihän ilman näitä taustatukia homma olisi käynnistynyt laisinkaan.

2014 tehtiin kaikissa ryhmissä yhteisellä Jälkijunassa teemalla animaatioelokuvia 100 vuotta suomalaista animaatio elokuvaa teemavuotena.

2015 tutkittiin osallisuuden jälkiä ympäri Suomea.

2016 oli taloudellisesti aika niukkanen vuosi, joten enimmäkseen valmistauduttiin yhdenvertaisina seuraavaan hurjaan vuoteen.

2017 olimme mukana kolmessa SUOMI 100 hankkeessa, ensin ideoitiin 100 satakuntalaista elokuvaa sarja yhdessä SEKKin kanssa, sitten koitettiin kehittää yhdessä muiden Me Itse ryhmien kanssa Myötätuulen viestistä valtakunnallista SUOMI 100 hanketta ja oltiin sitten saappaat savessaa toteuttamassa myös SEKKin Kyläelämää Satakunnassa hanketta loppuvuonna, kun SEKKiläiset joutuivat kolmen kuukauden pakkolomille tuen loputtua kesken.

2018 suunnittiin ensin vammaiskultturihanketta, jossa olisimme tutkineet Osallisuuden jälkiä Satakunnassa, mutta kun saimme Taikelta ja Tukiliitolta tukea hankkeeseen, olimmekin sitten yht´äkkiä osallisuuden ytimessä, kun oli enemmän resursseja ja aikaa kehittää vammaisyhteisöiden kulttuuritoimitaa ja kulttuurin saavutettavuutta, enemmän kuin 19 vuoteen.

Tämä viisi vuotta on ollut vaikeaa aikaa taloudellisesti, mutta olemme saaneet sittenkin moninkertaisesti erilaisia asioita aikaan, mihin meillä olisi ollut varaa. Vapaaehtoistyötä ollaan tehty porukalla tuhansia tunteja yhteisten tavoitteiden eteen.

Satakunnan meikäläiset tänään

Verkostoon tuli Myötätuulen viestin yhteydessä vielä ryhmät Raumalta ja Kankaanpäästä, joten Satakunnassa on nyt 7 paikallisryhmää, joiten toiminta-alue kattaa koko Satakunnan. Verkostossa on nyt noin 100 Me Itse ry:n jäsentä sekä lisäksi 40 muuta vammaisaktivistia kehittämässä omaa ja yhteiskunnallista toimintaa.

Verkoston toiminnan suunnittelusta ja yhteisistä linjavedoista vastaa ryhmistä koostuva puheenjohtajarinki, joka kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa kouluttamaan ja kehittämään itseään. Ryhmällä on yksi reppana taustatuki, joka koittaa hoitaa asioita muun työn ohessa tai muuna vapaaehtoista tai -pakkotyönä.

Ryhmällä ei ole varsinaista puheenjohtajaa eikä johtoryhmää, vaan kaikilla osallistujilla on samanlaiset kollektiiviset mahdollisuudet vaikuttaa yhteisesti asioihin. Ryhmä suunnittelee omat koulutukset ja toiminnan raamit sekä taustatuki katsoo, että homma tulee hoidettua yhteisesti sovittuina asioina.

Omaa pankkitiliä ei ole eikä varsinaisesti yhteistä omaisuutta, joten käytämme MEKA TV sekä ohjaajan koulutus- ja tuotantokalustoa. Kun ei ole pankkitiliä eikä omaa rahaakaan, niin ei ole työntekijääkään.

Satakunnan meikäläiset on hyvä esimerkki neljännen sektorin toimijasta. Hommia tehdään yhdessä niin kauan että hommat saadaan kunnialla tehtyä. Hankkeille on löytynyt aina yhteiset tavoitteet ja taivaanrannat.

2014-2018 viisivuotis suunnitelma on siis nyt takana ja homma hoitui itse asiassa sisällöllisesti juuri niin kuin alussa oltiin visioita. Vain yhdessä asiassa ollaan jouduttu pettymään, vaikka vaikuttamistyötä ollaan tehty näkyvästi ja hyvin, jatkuvuutta hommalle ei olla löydetty.

Puheenjohtajatapaamisessa huhtikuussa 2018 tehtiinkin yhteinen toimintavisio siitä, että tekemästämme vapaaehtoistyötä on tultava seuraavan viiden vuoden aikana tosissaan otettavaa työtä erityistaiteen ja erityisryhmien kulttuuritoiminnan alueella. 

Satakunnan meikäläisillä ei ole mitään ongelmaa toiminnassa, mitä ei voisi rahalla korjata. Mutta kun rahaa ei ole, ainainen kysymys kuuluu, pystymmekö ratkaisemaan ilman tukea asioita, jotka tarvitsisivat selkeitä rahoituspäätöksiä. Ainainen epävarmuus tulevasta syö porukoita ja taustatukea.

Sen verran realistisia olemme, että tuskin saamme oikeaa palkkaa tekemästämme oikeasta työstä, mutta maailmaa pystymme parantamaan omalla työllämme, on se sitten vapaaehtoista tai palkattua. Ja tärkeintähän on se, että yhdessä tekeminen on AINA pirun hauskaa.

Jotain sitä aina ollaan tähänkin asti keksitty luovien meikäläisten kanssa yli neljännesvuosisadan, kai sitä nyt jotain seuraavankin viiden vuoden sisällä aikaan saada.