MEKA TV ja Satakunnan meikäläiset jälkijunassa osallisuuden jäljillä yhdenvertaisina yhdessä 2014-2018 tekemässä TAITEESTA TYÖTÄ 2019-2023 ja rakentamassa HYVÄ ELÄMÄ -hanketta 2024-2026.
erilaista
ollut kuvaaminen elokuvateatterissa ja kävelykadulla.
jännittävää,
älä katso kameraa, rikkoo illuusion,
hyvältä, ei
jännittänyt yhtään
ollut
erittäin mukavaa puuhaa
kuvaaminen
oli kivaa!
ilma ollut
kiva
Kurssin
toinen päivä alkaa olla loppupuolella. Nyt on menossa tauko kahden kohtauksen
välissä ja tässä välissä olemme keränneet taas päivän mieltymyksiä ja
näkemyksiä.
Tänään
liikuimme kaupungilla ja kuvasimme kävelykadulla ja elokuvateatterissa. Uusi
elämys kurssilaisille oli julkisilla paikoilla liikkuminen ja kuvaaminen. Tämä
oli monille jännittävä kokemus ja jännitys purkautui, kun kaupungilla
liikuttiin ja kuvattiin. Mutta yleinen ja raskaampi jännitys oli eilisen
jälkeen kadonnut.
Tänään
näkyi, että kurssi on kantanut hedelmää. Osallistujilta tuli kommentteja,
kuten: ”Älä katso kameraa, sillä se rikkoo illuusion.” muutenkin muistettiin,
että aina tarvitaan luvat kuvaamiseen kun kuvaamme yksityisissä tiloissa, kuten
Finnkinossa. Finnkinossa kuvaaminen oli uusi elämys, joka monien kommenteissa
oli jännittänyt.
Kuuma
ilma oli kurssin toisena päivänä suurin ongelma, mutta muita huonoja puolia ei
päivässä ollutkaan. Viimeisessä päivässä monet pääsivät näyttämään taitonsa
elokuvan tekemisen parissa. Osa on hyviä näyttelijöitä, hyviä kuvaajia, hyviä
äänittäjiä ja ennen kaikkea he ovat olleet hyviä tiimityöskentelijöitä.
Kurssi on
ollut suuri ilo myös kaikille järjestäjille. Erittäin hienoa kun kaikissa
osallistujissa on ollut tekemisen meininkiä ja osallistujat ovat näyttäneet sen
tärkeimmän: ”Me osaamme!” Mutta kyllä nyt varmaa ensi yönä uni maittaa...
Energinen olo, on
kivaa näytellä, puutunut olo, ahdas tila, tila on pieni. Onnistunut olo
Tosi hyvä homma.
Ulkona kuvaus hannulle.
Olisi ollut isompi
tila
Kiva kun sain taas
kuvata
Ihan hyvä fiilis
Ihan kiva saada uutta
verta.
Ihan kivaa olla
ohjaajana, ei tarvinnu olla pääosissa.
Hyvältä tuntuu.
Mukava kurssi.
Tärskyn ja Turun
Vilkkujen yhteinen elokuvakurssi on ollut hieno elämys. Osallistujien mielestä
parasta on ollut ”Jess!”- fiilis ja onnistumisen tunne. Kurssi on antanut
monille näkemystä elokuvan tekemisestä ja kokemusta elokuvan tekemisestä, oli
sitten kyseessä sitten oma rooli näyttelijänä, ohjaajana, kuvaajana,
äänittäjänä, tai useammissa eri rooleissa.
Kuvaaminen oli kivaa
ja ei erityistä huipputekijöihin verrattuna. Kuvaajan äänensävy muuttui
pelokkaasta, innostuneeksi ja itsevarmaksi. Äänittäjää jännitti ensin todella
paljon, mutta pikkuhiljaa jännitys alkoi kadota pikkuhiljaa, muuttuen iloiseksi
elämykseksi.
Yksi kurssin
osallistuja oli väärässä roolissa, tekniikan parissa, mutta hän löysi oman
paikkansa elokuvassa, hän työskenteli näyttelijänä. Se oli hänen oma roolinsa,
hän tunsi itsensä hyväksi näyttelijäksi. Blogin kirjoittaja ja mielipiteiden
kerääjä tuntee itsensä väsyneeksi ja iloiseksi tiedon kerääjäksi. Kaikkien
kurssilaisten itseluottamus parani kurssin aikana silmissä, kaikki osallistujat
energistyivät silmissä.
Kurssi onnistui
todella hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli ja onnistumisen olo. Kaikilla oli
iltapäivällä jo tunne, että kaikki on annettu ja työ on tehty.
Miksi elokuvakursseja
järjestetään? Kurssi antaa kokonaisvaltaista oppimista, siinä yhdistyvät ryhmätyö
ja yksilösuoritus. Kaikki osallistujat joutuvat huomioimaan toisensa ja
ottamaan vastaan ohjeita hyvin nopealla tahdilla. Kurssi opettaa
pitkäjänteisyyttä, sillä kohtaus joudutaan uusimaan monta kertaa, ennen kuin se
on valmis.
Turun Me Itse porukka kävi 30.7.2016 vierailulla Porissa ja Porissa kun oltiin, niin ei meillä laiskoja passata vaan pidimme täysiverisen MEKA TV median jatkokurssin vieraille. MEKA TV ohjaajan lisäksi vertaisohjaajina toimi Jaana Nordlund Ulvilasta ja Mikko Ketola Porista.
Vieraat saapuivat Poriin kello 10:00 ja hommat aloitettiin suunnittelulla saman tien. Päädyimme siihen, että kello 16:00 mennessä meillä olisi 4 kpl lyhytelokuvia kuvattuna ja 1 kpl radio-ohjelmaa äänitettynä. Tavoite päivälle oli siis kiveäkin kovempi, mutta ryhmä oli saanut jo peruskoulutusta sekä elokuvan että radiojutun tekemiseen.
Kävimme välillä syömässä ja vietimme vähän kesälystiäkin Kirjuriluodossa, mutta muuten olimme erinomaisen tehokkaita.
Tässä koottuna porukan mielipiteitä ja palautteita päivästä Mikko Vaittisen kokoamana.
Mikko Vaittinen Me Itse RY, Turun taustatuki
Mietintöjä MEKA TV jatkokurssista
Turun Me itse kävi Porissa Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksessa saamassa MEKA TV jatkokoulutusta elokuvan tekemisestä. Turkulaiset jäsenet saivat koulutusta kaksi vuotta sitten Turussa, jossa koulutus kesti kaksi päivää ja sisälsi elokuvan teon. Vuosi sitten samat turkulaiset saivat radiokoulutusta, pääasiassa haastattelujen tekemisestä ja niiden editoinnista.
Jatkokoulutus kesti yhden päivän, noin kuusi tuntia ja sinä aikana toteutettiin muutama henkilökuvan tekeminen, lyhytelokuva ja Turun terveiset radio-ohjelmana. Ottaen huomioon, että alkukurssissa tehtiin yksi elokuva kahdessa päivässä ja jatkokurssissa monta asiaa yhdessä päivässä, niin taitoa oli kehittynyt. Turun Me Itsen jäsenet nostivat monia asioita esiin palautteessaan ja olen kirjoittajana joutunut karsimaan monia pois. Palaute oli positiivista ja he saivat paljon irti kurssista. Heidän mielestä se oli kannattavaa.
Ensimmäisenä tuli esiin näkyvyys ja uuden kokeilu. Elokuvan ja muun mediamateriaalin tuottaminen tuo heille näkyvyyttä kehitysvammaisina tekijöinä. He muuttuvat passiivisesta kohteesta aktiivisiksi toimijoiksi. Tämä tuo heille itsevarmuutta ja kykyä toimia yhteiskunnallisessa ympäristössä muiden ihmisten parissa. Kehitysvammaisten toimiminen muussa yhteiskunnassa edellyttää itsensä ilmaisemista ja kommunikaatiota. Mediaopetus on hyvää kommunikaation opetusta, sillä siinä joutuu tiivistämään viestin yksinkertaiseen ja ymmärrettävään muotoon. Toinen tärkeä teema, mikä nousi esiin kommunikaation ja näkyvyyden saamisen lisäksi oli sosiaalistuminen ja vertaistuki. Heitä opetetaan ryhmänä ja he joutuvat tekemään työtä ryhmässä. Tällöin heidän tukensa Vaikka me muut olisimme hyvinkin mukavia ja asiantuntijoita heidän asioiden suhteen, niin toimiminen samanlaisten asioiden kanssa elävien persoonien kanssa luo yhteenkuuluvuutta ja sosiaalisuutta, mitä henkilökunta, tai vapaaehtoiset työntekijät eivät voi tuoda. Vertaistuki ja ryhmään kuuluvuus ovat suurimmalle osalle ihmisistä hyvinkin tarpeellisia asioita. Viimeisenä esille tuli kustannustehokkuus. Harvoin saa näin paljon asioita samassa lyhyessä asiassa. Vaikka asiat voi tiivistää muutamaksi sanaksi, kuten sosiaalisuus, kommunikaatio ja itsevarmuus, niin kyseiset teemat ovat todella laajoja. Allekirjoittanutkin voi todeta, että todella harvoin nämä asiat saadaan tiivistettyä yhteen päivään. Nyt Turun Me Itsen jäsenet ovat olleet yhteensä viisi päivää mediakoulutuksessa. Loppujen lopuksi he ovat oppineet toimimaan aktiivisemmin omassa ympäristössään.
Tässäpä teille vielä yksi päivän aikana kuvatuista lyhytelokuvista.
MEKA TV, Satakunnan meikäläiset ja SEKK ovat hakeneet jo lähes vuoden verran rahoituksia Yhdenvertaisena -työpajoihin erilaisten hankkeiden ja eri kohderyhmien kanssa, mutta vasta nyt kesäkuussa saatiin sen verran kaavittua nappulaa, että oma ensimmäinen Yhdenvertaisena paja pystyttiin järjestämään. Kehitysvammaliiton Verneri tilasi Satakunnan meikäläisiltä ja MEKA TV porukalta 3 animaatiota kehitysvammaisten työelämästä. Saman tien päätettiin pitää työpajoja 6.-14.6. välillä sekä SEKKissä että Ojantien animaatiopajassa. Tilaus-animaatioiden lisäksi tarkoituksena oli edistää Lukutaitopäivän järjestelyitä sun muita kehittämisen arvoisia asioita.
Maanantaina 6.6. pystytettiin animaatiopaja SEKKiin ja aloitettiin pienellä porukassa toteutus ja kuvattiin ensimmäiset kohtaukset purkkiin. Ideointia oltiin tehty jo aiemmin keväällä eri ryhmien kanssa.
Tiistaina 7.6. saatiin kuvattua ensimmäinen Verneri animaatio "Mikko hakee töitä."
Keskiviikkona puhallettiin peli poikki Verneri animaatioden kanssa, sillä saatiin pajaan Aila ja Signe Tampereelta, Sami Nakkilasta, Jasmin Huitisista ja Riikka Porista mukaan.
Meillä Porissa kun ei yleensä laiskoja ruokita, niin laitoimme Ailan ja Signen töihin. Porilaisten vertaisohjaajien opastama muun keskustelun ja kehittämistyön ohessa he tekivät virallisen matkaraportin Poriin tulosta. Ja kelpo raportin he tekivätkin.
Päivällä suunniteltiin 8.9.2016 Lukutaitopäivän ohjelmaa ja sisältöä. Iltapäivällä käytiin vielä kaikkia muitakin tärkeitä asioita ja hoidettiin muutama byrokraattinen hidaste pois työpöydältä. Verneri animaatiota ei kuvattu, mutta saatiin Helsingistä ja Tampereelta arvokkaita palautteita ja vinkkejä, joiden avulla sitten kehitettiin leffojen käsiksiä eteenpäin. Hieno, hyödyllinen ja tehokas Yhdenvertaisena pajapäivä kerta kaikkiaan.
Torstaina jatkettiin Verneri animaatioiden tekemistä. Aamulla käytiin ensin Ojantien animaatiopajasta hakemassa lisää hahmoja ja rakennuksia. Näiden valmiiden kuvien kanssa meidän pikkuryhmäme SEKKissä sitten saikin tehokkaasti valmiiksi kuvattua toisen animaatioelokuvan Mikko saa töitä. Perjantaina Suomen historiassa merkitävänä päivänä 10.6.2016 kuvattiin sitten vielä yksi ylimääräinen animaatioelokuva vammaisten ihmisoikeuksien sopimuksen Suomen ratifioinnin kunniaksi. Samalla tuo ylimääärinen animaatio on meidän Lukutaitopäivän mainos.
Entäs palautteet viikosta?
Birgitta: Olen oppinut paljon animaation tekemsestä. Olen valmis tulemaan tekemään animaatiota uudelleen. Santeri: Oli kiva viikko, olisi enemmän tällaisia viikkoja, että pääsisi tekemään enemmän animaatioita. Oli myös hyvä ruuat. Jaana: Oli tosi mahtava viikko. Haluaisin kiittää Signeä ja Ailaa mukavasta keskiviikkopäivästä, jonka saimme viettää heidän kanssaan. Toivon, että saisin tehdä enemmän animaatioita Arin kanssa. Kiitos Ari kun olet ollut meidän kanssa tässä pajassa ja jaksanut kannustaa meitä. Kiitos Yki hyvästä ruuasta.
Ojantien animaatiopajassa 13.-14.6.2016
Maanantaina saimme vieraaksi Jaana Teräväisen Leija lehdestä. Juttua päivästä tulee myöhemmin, joten ei tästä tämän enempää.
Maanantaina saatiin lähes kaikki kuvattua ja tiistai olikin sitten varattu äänitöille, Osa äänitöistä tehtiin edellisellä viikolla ja nyt tiistaina mukana oli Mikko, joten saatiin Ojantiellä kaikki loputkin äänet purkkiin.
Valmista tulee sitten elokuussa. Malttakaa siihen saakka ja muistakaa nauttia kesästä!
Me Itse mediakurssit lähtivät taas jälkijunassa liikkeelle osallisuuden jäljillä. MEKA TV Mediavaunu lastattiin 3.5.2016 Porissa elokuva- ja radiolaitteilla. Sitten pakattiin mukaan kaksi vertaisohjaajaa Jaana sekä Päivi mukaan ja matka kohti Pyhäjärveä alkoi.
Tiistai oli matkapäivä, ei tehty mitään järkevää, joten se siitä päivästä. Kilometrejä päivälle tuli noin 460 kilometriä. Keskiviikkona 4.5.2016 aloitettiin kello 9:50, sillä tällä kertaa ei oltu jäkijunassa, kun osallistujat olivat tulleet innokkaina jo hieman etuajassa. Ensin käytiin parissa tunnissa 4 vuoden elokuvan opintokurssi läpi. Ihan ammattilaisia ei meistä kenestäkään tuossa ajassa tullut, mutta sen verran opittiin, että ruokatuntiin mennessä meillä oli ideoituna jo 5 lyhytelokuvan ideat ja osa käsikirjoituksistakin oli valmiina.
Iltapäivällä aloitettiin ensimmäiset kuvaukset. Kun keli oli mitä mainioin, kuvasimme pihalla. Kahvitaukoon mennessä olimme saaneet kuvattua jo kaksi lyhytelokuvaa.
Kahvitauon jälkeen vauhti hieman laantui, aloimme järjestellä jo seuraavaa kuvauspäivää ja katsoimme hieman päivän kuvamateriaalia.
Lopetimme yhteisen päivän sovitusti kello 15:00, mutta kävimme vielä Heikki Suvilehdon kanssa kuvaamassa yhden lyhytelokuvan, jonka jälkeen kuvasimme materiaalia myös Me Itse 20 vuotisjuhlavideota varten.
Kohtuu vauhdikas päivä siis. Helatorstaina 5.5.2016 aloitimme jo 9:30 roudaamalla bändikamoja ja valmistautumalla päivän kuvauksiin. Ensin vähän harjoiteltiin ja sitten kuvattiin. Pyhäjärven kuvionuottiorkesteri Sankareita. Kolmen laulun kuvaaminen meni kahdella otoksella purkkiin, ainoastaan viimeistä Diivallen biisiä kuvattiin vielä pari kertaa lisää.
Sitten mentiin taas rannalle kuvaamaan loput haastattelut sekä otettiin Diivaillen kuvituskuvia.
Iltapäivällä alkoi jälkituotanto. Editoinnin ohessa teimme vielä pari haastattelua ja yhden radio-ohjelman Radio Valoon. Editointia ei kovinkaan paljoa ehditty tekemään, kun päivä loppui vähän niin kuin kesken. Toisaalta kuvamateriaalia saatiin kuvattua 6 lyhytelokuvaa ja äänitettyä yhden radio-ohjelman, joten tyytymättömyyteen ei liene syytä.
Tässä vielä porukan loppukommentit kurssista
Seijan mielestä kurssi on ollut mielenkiintoinen. Hän ei ole aiemmin ollut tämmöisellä kurssilla. Kurssilla on saanut kuvata ja esiintyä videolla. Kurssi on ollut mielenkiintoinen kokemus.
Satu kertoi, ettei ole ikinä aiemmin ollut tämmöisellä kurssilla.
Marjan mielestä kurssi on ollut ihan mukava. Kaikki on ollut mukavaa.
Kirsin kertoi kurssin olleen mukava. Kirsi on oppinut kurssilla äänittämään.
Marja-Liisan mielestä kurssilla on ollut mielenkiintoista, kun on saanut äänittää ja katsoa, kun toiset on puhumassa kameralle. Kameralle puhuminen ei haitannut ollenkaan vaan oli mukavaa.
Minnan mielestä kurssi on ollut ihan kiva. Kurssilla on saanut olla ulkona ja äänittäminen oli uusi kokemus. Videokameralle puhuminen ei jännittänyt paljoa.
Antti kertoi kurssin olleen mukava, siellä on saanut laulaa mutta aluksi vähän jännitti. Hyvin meni kurssi.
Kirsi R sai äänittää ja kuvata ensimmäistä kertaa ikinä. Kameralle esiintyminen hieman jännitti. Jos kuvauksissa epäonnistui, niin silloin sai aloittaa alusta.
Katja on tykännyt olla kurssilla.
Heikki on tyytyväinen kurssiin ja on hyvä, että tämmöinen mediakurssi järjestettiin ja pääsi näkemään millaista filmin tekeminen on. Uutta oli filmaamishomman oppiminen vaikka on ”mediavammainen”. Tätä voisi harkita ihan harrastukseksi jos tykkäisi tästä niin paljon. Suosittelen muillekin tätä mediakurssia. Kurssilla kaikki toiminta oli yhtä mukavaa. Ei voi eritellä mikä olisi ollut kaikkein kivointa. Ohjaajan homma vaatii lisää harjaantumista mutta oli mielenkiintoista.
Kristiinan mielestä kurssi oli mielenkiintoinen. Videoita oli mukava tehdä. Opin ottamaan kuvia. Kaikista kivointa oli se, kun kuvattiin meidän laulua.
Heidin mielestä äänittäminen oli kivaa, samoin videokuvaaminen. Opin tällä kurssilla kuvaamaan pienellä videokameralla ja se oli kivaa. Diivaillen kappaleen aikana tanssiminen oli kivaa. Samoin kahlaaminen järvessä ja kuvaaminen vedenkestävällä kameralla. Oli kivaa jutella Jaanan kanssa johtoryhmän jäsenyydestä. Kurssi oli tosi mukava ja ihana.
Kurssilla tehtyjä lyhytelokuvia julkaistaan sitten pitkin kevättä ja kesää Me Itse YouTube kanavalla, kunhan ehditään tekemään viimeistelyt elokuviin.
Radio Valo maakuntaradioiden koulutus pidettiin Raahessa toimintakeskus Kuutissa lokakuun alussa.
Paikalla oli kolmesta maakuntaradiosta, Etelä-Pohjanmaalta, Pohjois-Pohjanmaalta sekä Satakunnasta, poissa oli vain Varsinais-Suomi. Koulutuksen aikana käytiin läpi miten Radio Valoa esitellään ja millainen on hyvä Radio Valo toimittaja. Radiohaastattelun runko käytiin sopivan tilaisuuden tullen läpi. Harjoittelimme positiivista kritiikkiä, juttujen editointia eli leikkaamista, pohdimme, miten tullaan kuvaamaan tämän vuoden kehitysvammaisten teemaviikon julkilausuma sekä mitä tarkoittaa itsemäärääminen. Mukana Raahessa olivat Jaana Nordlund Porista, Päivi Pihlajamäki Merikarvialta sekä minä Ilmajoelta. Olimme liikkeellä autolla, joka kastettiin toisen koulutuspäivän aamuna myrskylinnuksi (enlanniksi thuderbirds), joka on Ari Impolan Opel. Perjantaina oli nimittäin Anna autollesi nimi -päivä. Myrskylintu sopii hyvin, sillä tulimme Raaheen Valio-myskyn saattamana. Paperia kului aivan hirvittävän paljon, samoin kuin loistavaa ja maukasta kahvia.
Muiden osallistujien kommentteja
- Tosi kivaa, raahelaiset ovat kutsuneet meidät tänne, on ollut tosi antoisaa, olisi kiva tulla tänne vaikka kolmannenkin kerran. - Koulutus tosi antoisaa, vertaistukea, hyvät kouluttajat, hyvä ilmapiiri, mielellään tervetuloa meille kolmannenkin kerran. - Hyvä ilmapiiri, oppii kaikkia uusia asioita, tulen uudestaan jos pyydetään, otetaan vastaan kaikki uudet haasteet. - Tää oli hyvä koulutus, oppii radiotoimittajaksi. - Positiivinen kuva, ei mitään pahaa sanottavaa.
Täältä sitten tullaan, jälkijunassa tietenkin, kuten meikäläisiltä odottaa sopiikin. Meidän piti käynnistää toukokuun alussa Osallisuuden jäljillä -hankkeen ISO ratas, mutta nyt vasta 19. päivä päästään tositoimeen. Kyllä me vaan aina varmasti tullaan vaikka resiinalla perässä, periksi ei anneta. Viime joulukuussa sovittiin Kehitysvammaisten Tukiliiton Kari Vuorenpään kanssa, että Satakunnan meikäläiset tekisivät 5 osaisen lyhytelokuvasarjan osallisuudesta. Asiaa ollaan kehitelty mietintämyssyssä pitkin talvea ja kevättä, ja niin kuin odottaa sopii, homma on paisunut kuin pullataikina, kuten kaikki hyvät ideat yleensä. Pitkin talvea kristallisoitui ajatus, että Osallisuuden jäljillä hankkeeseen kannattaisi hakea lisärahoitusta, jotta saisimme teemasta kaiken mahdollisen irti. Saimme tähän projektiin sitten työskentelytukea Porin kulttuurilautakunnalta. Tämä mahdollistaa nyt sen, että koko loppuvuoden meillä on nyt säännöllistä projektitoimintaa vähintään yhtenä päivänä viikossa kehittää porilaisten meikäläisten mediatoimintaa.
Jaana ja Jari miettivät otsa rypyssä Arin kanssa, mikä tässä onkaan oikea työjärjestys, kun edessä on lähes tyhjä työpöytä, mahdollisuus toteuttaa hyviä ideoita ja kehittää toimintaa koko loppuvuoden
ISOT TAVOITTEET
Keväällä hahmottelimme toimintaamme vuositasolla, silläkin uhalla, että toiminta on perusrahoituksen puuttuessa aina keksittävä uudelleen, pahimmassa tapauksessa kolme kertaa vuodessa. Talvikaudella homma etenee kansalaisiopiston suojissa, kesäkaudeksi on haettava kesätöitä ja syksyllä taas mennään uusin kujein opistojen suojissa eteenpäin. 2014 etenimme JÄLKIJUNASSA teemalla lähinnä 100 VUOTTA SUOMALAISTA ANIMAATIOTA juhlavuoden teemoilla tuoden esiin erityisryhmien animaatio osaamista esille. 2015 tutkimme osallisuutta eri yhteistyökumppanien kanssa. Vuosi huipentuu 1.12.2015 Osallisuuden jäljillä -valtakunnalliseen elokuvaseminaariin. 2016 koitamme rakentaa pysyvämpää toimintamuotoa jollakin ilveen keinolla, miten, sitä kehittelemme tässä tänä vuonna. Vuoden päätehtävät on järjestää YK:n lukutaidon päivänä valtakunnallinen Lukutaito tapahtuma Poriin sekä jo perinteiseksi käyneen valtakunnallisen elokuvaseminaarin. 2017 olemme osallisia Suomi 100 vuotta juhlahumussa yhdessä KeViKe ja MEKA TV 25 vuotista itsenäisyyttä juhlien. Tästähän tästä hommasta on kyse; omaehtoisesta osallisuudesta, itsenäisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Vuoden päätapahtumat on YK:n lukutaidon päivän toinen valtakunnallinen Lukutaidon päivän järjestäminen Porin sekä 10. YHDESSÄ - valtakunnallinen erityisryhmien elokuvaseminaari. 2018 järjestämme Me Itse ryhmäpäivän Poriin ja ehkäpä 11. elokuvaseminaarikin näkee päivänvalonsa.
PÄIVÄN TAVOITTEET
Tänään meillä Jaanalla, Jarilla ja Arilla on ryppyotsapäivä ja listaamme asioita, mitä meillä on kesken ja mitä ehdimme tässä ajassa tekemään. Aloitimme päivän 9:00 huristamalla autolla SEKKiin. Aamupalaveri pidettiin matkalla. SEKKissä ihmeteltiin sitten vintissä lisää, vaan ei sentään vintti pimeänä. Ideariihen, keskeneräisten töiden purkamisen ja radiotekniikan opettelun kanssa meni nyt tämä aamupäivä.
Palikka kerrallaan tässä nyt kehitetään tulevaa, hitaasti mutta varmasti. Katsotaanpas sitten myöhemmin, mitä ruokailun jälkeen saamme aikaan, nyt heiluu hihat nopeammin kuin tämän blogin kirjoittajan kirjoittavat sormet. Kello 14:00 jatkamme Hyvän Mielen Talon porukan kanssa Onnen sirpaleita elokuvakäsikirjoituksen kanssa. Pitkä, mutta hyvä työpäivä siis menossa, mutta menköön.
