Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 16.

Satakunnan meikäläisten yksi tärkeimmistä etapeista ja askelista kohti osallisuuden ydintä ovat olleet erilaiset elokuvatapahtumat. Muistellaanpas vähän meikäläisten elokuvajuhlien historiaa saman tien.

16. Satakunnan meikäläisten elokuvajuhlien lyhyt historia

Tietääksemme maailman ensimmäiset kehitysvammaisten omaehtoiset elokuvafestivaalit oli 3.12.1993 Porissa. Täällä oli 7 kehitysvammaisten tuottamaa elokuvaa esillä sekä Robinson Crusoe -projektin ensi-ilta.

Seuraavana vuonna emme enää katsoneet tarpeellisiksi järjestää omaa elokuvafestivaalia, vaan osallistuimme tekijöinä Minun elokuvani festivaaleille 1994 ja 1995. 

1996 osallistuimme ensimmäistä kertaa Blue Sea Film Festivaaleille ja sen jälkeen olemmekin olleet vakiovieraita tavalla tai toisella. 1996 voitimme Baltic Herring dokumenttielokuvasarjan 1. palkinnon ja 1997 dokumentoimme koko Festivaalihöskän Veikko Rantasen johdolla.

1999 järjestettiin ensimmäistä kertaa Tähdenlentoja festivaalit Nokialle. Vauhti oli hurjaa, kun oltiin perustamassa Me Itseä, elokuvajuhlia, teatteri Ravallia, järjestettiin Myötätuulen viesti ja koitettiin epätoivon vimmalla järjestää itsellemme ja toiminnalle jotain järkeviä rahoituskuviota jatkoa ajatellen. Elettiin suurta toivon aikaa.

Vuosituhannen vaihteessa kuitenkin kehitysvammaisten kultturitoiminan rahoitus romahti Satakunnassa. Vaikka toiminta oli maakunnallisesti näkyvää, taloudellista tukea toiminnalle ei vain juurikaan löytynyt. Meni pari vuotta, ettei ollut varaa osallistua edes omiin Tähdenlentoja tapahtumaan, Tampere oli vain niin pitkällä valovuosien päässä matkustaa, kun rahaa ei toimintaan löytynyt.

Tähdenlentoja tapahtuma toteutui hienosti Tampereen filkkarien kainalossa 2000-2005 ja päästiin Satakunnastakin sitten kelkkaan taas mukaan jossain vaiheessa. Aika monta MEKA TV palkittua lyhytelokuvaa on näytetty Tampereen filkkareiden avajaisissa.

Pitänee mainita myös se, että 2005 MEKA TV sai kansainvälisessä KynnysKinossa 1. palkinnon sekä Hampurin lyhytelokuvajuhlilla palkinnon No Budjet -sarjassa.

Satakunnan meikäläisten elokuvatuotanto oli melko kehnossa jamassa 2002-2008, vain satunnaista tukea löytyi elokuvatoiminnalle. Pääsimme Mauri Kenttä ryhmän kanssa YLEn Toinen Suomi projektiin, oli Taidokas dokumentti kurssia ja 2006 lähtien aloimme saada uutta jalansijaa vähitellen kansalaisopistojen kautta. 

2008 perustettiin Poriin Me Itse alajaos ja pääsimme taas Me Itse kuvioihin mukaan. Ensimmäisenä isona tehtävänä oli järjestää erityisryhmien elokuvaseminaari ja tästä lähtien tämä elokuvatapahtuma onkin sitten kehitysvammaisten teemaviikon yhteydessä kruunannut Satakunnan meikäläisten ja vähän muidenkin ryhmien elokuvavuoden.

Toinen merkittävä esityspaketti onkin sitten ollut erityisryhmien elokuva-aarrearkku Blue Sea Film Festivaaleilla, jonne olemme keräänneet kaikki uusimmat ja parhaimmat erityisryhmien vuoden aikana julkaistuista elokuvista.

Nämä elokuvatapahtumat vaativat kyllä aika paljon työtä. Blue Sea Film Festivaalien ensi-illat, dead-linet, logistiikkaongelmat ja muu tiedottaminen haukkaavat joka vuosi kutakuinkin kahden viikon työpanoksen ja omia erityisryhmien elokuvaseminaariakin rakennellaan yleensä koko syksy toisen kahden viikon työpanoksen kera isommalla porukalla.

Rahoituksen löytyminen on melkein joka vuosi aikamoisen sairaanloisen kivuliasta puuhaa, aina välillä tuntuu siltä, että pitäköön tunkkinsa, mutta Satakunnan meikäläisten mielestä Myötätuulen viestin kanssa nämä elokuvafestivaaleilla järjestämiset ja esiintymiset ovat olleet yksiä suurimpia askeleita kohti osallisuuden ydintä. Joka vuosi sitä sitten vaan tuhkasta ollaan noustu taas järjestämään näitä elokuvafestivaali järjestelyitä ja -sisältöjä.

Tänä vuonna varsinkin, kun Blue Sea Film Festivaalien toisena teemana oli erityisryhmien elokuvatoiminta, oltiin paremmin näkyvillä kuin milloinkaan. Ja suurin kruunu toiminnallemme saatiin tietysti Veikko Rantasen Kampela palkinnon myötä.

Kyllä näistä tapahtumista on joskus hyvä henkseleitä paukuttaa!

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 15.

Tänä vuonna ei järjetetty Myötätuulen viestiä, vaikka viestistä suunniteltiin kehiteltävän valtakunnallista toimintamallia. Ties vaikka ei enää järjestetä milloinkaan, mutta jossain taustalla tuokin toimintamalli kohti osallisuuden ydintä kummittelee. 

15. Myötätuulen viesti

Kehitysvammaisten Myötätuulen viestiä on viety Satakunnassa 7 kertaa läpi koko maakunnan. 1992 mentiin ensimmäisen kerran, 1994, 1996, 1998, 2000-2001, 2010 ja nyt viimeisen kerran vuonna 2017 SUOMI 100 ja Myötätuulen viestin 25 juhlavuoden kunniaksi. 

Viestistä oli tarkoitus kehittää valtakunnallinen toimintamalli SUOMI 100 juhlavuoden yhteydessä, mutta saimme kokoon vain 1/3 osaa tarvittavasta rahoituksesta, joten tynkäviestiksi jäi moneltakin osalta. Satakunnan meikäläläiset saivat toimitettua viestin kaikkiin Satakunnan kuntiin, mutta valtakunnan tasolle ei paukkuja enää riittänyt kuin muutamaan kuntaan vapaa-ehtoisvoimin.

Paikallisesti viestiä vietiin myös Porissa vuonna 2014, samalla kun lanseerattiin Satakunnan meikäläiset nimi juhlallisesti viestin yhteydessä.

Viestistä 2017 ja historiasta lisää osoitteessa
www.meka.tv/viesti
sekä kaikki 2017 viestin elokuvat on nähtävissä täältä
Myötätuulen viesti 2017 soittolista
joten ei tästä tämän enempää.

Mitä jäi käteen?

Mitä viestistä 2017 on jäänyt jäljelle? 

Ainakin SUOMI 100 satakuntalaista elokuvaa -sarjaan jäi 17 lyhytelokuvaa satakuntalaisesta maailmanmenosta vuonna 2017. Paljon saatiin myös hyviä uusia kontakteja ja yhteistyökumppaneita ympäri maakuntaa.

Raumalle perustettiin vireä Me Itse paikallisryhmä.

Ja Kankaanpäähän perustettiin myös viestin jälkimainingeissa oma vireä Pohjois-Satakunnan Me Itse ryhmä.

Jäi tästä viestistä vielä yksi paperinläpyskäkin.

Ja Satakunnan Elävän Kuvan Keskus sai pronssisen ansiomitallin maakunnan kehittämisestä, josta oman osansa varmaan nappaa Myötätuulen viestikin, kun SEKK on ollut tämän taustalla järjestämässä ja kuvaamassa.

Muistellaanpas vielä, millaisilla perusteilla tämä ansiomitalli tuli, niin asioita voidaan tarkistella oikeassa tulokulmassa.

Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry - SEKK ry on alueellinen elokuvakeskus, joka on pitkäjänteisesti edistänyt ja toteuttanut elokuvakulttuuria Satakunnassa. Toiminnan kohderyhmiä ovat lapset, nuoret, koululaiset, syrjäytymisuhan alla olevat ja työttömät nuoret, erityisryhmät ja kylien asukkaat. Elokuvien tekeminen antaa näkyvyyttä kohderyhmille sekä voimaannuttaa ja valaa rohkeutta tekijöihinsä. 


Kehitysvammaisten omaehtoinen elokuvakulttuurinen toiminta SEKK ry ja MEKA TV:n yhteistyönä lienee laajinta maailmassa. Elokuvakulttuurista hyvinvointia on SEKK ry:n kantava toiminta-ajatus. Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry on vaikuttanut laajasti kohderyhmiensä elämään rohkaisevalla, tukevalla ja positiivisella toiminnallaan.

Kuinkas sitten kävikään?

Tämän vuoden toimintasuunnitelmassa oli, että oltaisiin käyty kyläilemässä kaikissa viestin kunnissa ja järjestetty seuranta tapaamisia, Osallisuus iltamia ja muiten osallisuuteen liittyviä keskustelutilaisuuksia, joissa olisimme muistuttaneet päättäjiä ja muita kansalaisia olemassaolostamme. Tämä oli kirjoitettu myös Taiken rahahakemukseen, mutta kun saimme haetusta summasta vain 2/3 osaa, niin emme sitten ihan kaikissa kunnissa käyneet. Vain 5/17 kunnasta taisi jäädä väliin tänä vuonna väliin. Muista kunnista siis käytiin hakemassa hyvää palautetta toiminnastamme.

Seuraavaan Satakunnan meikäläisten 5 vuotissuunnitelmaan on myös Myötätuulen viesti kirjattu, vaikka taustatuki on pyhästi luvannut, että ei enää lähde mokomaa projektia järjestämään, ellei siihen löydy selkeää rahoitusta. Tarkoituksena on kehittää viestiä enemmänkin paikallistapahtumien muodossa, joihin on yhdistetty reipasta liikuntaa sekä kulttuuri- että päättäjätapaamisia. Ja jos rahoittaja löytyy, niin viestinviejiä löytyy kyllä viemään viestiä vaikka Timbuktuun saakka.

Ensi vuonna, jos rahoittajat suovat, viestejä viedään Satakunnanssa ainakin paikallisesti niillä paikkakunnilla, joissa on Me Itse ryhmiä. Ja auki on vielä sekin, että jos paikallisia viestejä viedään, niin tehdäänkö näistä sitten enää elokuvia vai mitä. 

Kaikenkaikkiaan Myötätuulen viesti on ollut hyvin vaikuttava, tehokas ja näyttävä tapa tuoda esiin vammaiskulttuuria ja vammaisten arkisiakin asioita esille positiivisilla tavoilla päättäjille ja vähän muillekin kansalaisille. Viestien viemisien yhteydessä on syntynyt ja kehittynyt myös tämä vahva Satakunnan meikäläisten kulttuurinen toimintaverkosto ja -malli. 

Yhteistoiminnassa on voimaa!

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 14

Joulusiivouskalenterissa kerrotaan tänään, miten Merikarvian Mericampingilla 13.-15.4.2018 kokoontui kummaa porukkaa. Tapaamisesta piti tehdä raporttia saman tien, mutta eipä vaan ehditty eikä jaksettu, kun tuon viikonlopun jälkeen asiat ovat edenneet niin vauhdilla, ettei ole kerrotuksi saanut. Vaan kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan

14. Satakunnan meikäläisten puheenjohtajatapaamien huhtikuussa 2018

Laitetaanpa tähän ensi Samuli Palmun raportti, mitä Merikarvialla tapahtui.

13.4.2018. 
Saavuimme mökille.
Paistoimme illalla makkaraa kodassa, saunoimme ja nautimme hauskasta yhdessä olosta.
Vieraana meillä oli Merja Hakala Me Itse toimistolta Tampereelta.

14.4.2018.
Teimme videohaastattelun ja Radio Valo jutun.
Teimme arkistoa säilytettävistä elokuvista.
Paistoimme illalla makkarat.
Saunoimme.

15.4.2018. 
Aamupala.
Siivosimme.
Pakkasimme.

Luovutimme mökin pois.

Samuli Palmu

Oikeasti emme vain saapuneet, syöneet vain makkaraa, saunoneet ja tehneet vain vähän hommia hauskanpidon sekä mukavan yhdessäolon kera, vaan paiskimme tosissamme hommia.

Olimme saaneet Taikelta - Taiteen edistämiskeskukselta - SEKKin hakemana kunnollisen tuen edistääksemme vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa ja kulttuurin saavutettavuutta. Merikarvian tapaaminen oli lähtölaukaus tälle hankkeelle ja kun olimme lisäksi saaneet tukea Tukiliitolta ja Me Itseltä tänä koulutustapaamiseen, niin mehän kokoonnuimme. Tarkistimme toimintasuunnitelmat, päivitimme yhteiset pelisäännöt ja pidimme lystiä työnteon ohessa. 


Jäsensimme omaa olemassaoloamme, pohdittiin historiaamme, pohdimme tulevaa ja teimme uuden 5 vuotissuunnitelma sekä teimme sitten siinä sivussa yhden lyhytelokuva ja Radio Valo ohjeman.  Merikarvian meikäläiset olivat myös mukana tapaamisessa ja heillä oli vastuu dokumentoida tapaamisen sekä kuvin ja äänin.

Satakunnan meikäläisten puheenjohtajilla oli ollut aiemmin tällaisia koulutustapaamisia 2014 Huittisissa, 2015 Siikaisissa, 2016 Eurajoella, 2017 Tampereella sekä nyt 2018 Merikarvialla. Puheenjohtajat ovat tavanneet myös yhteisten suunnittelu- ja koulutuspalaverina kanssa Me Itse päivien yhteydessä.

Satakunnan meikäläiset ja puheenjohtajarinki on perustettu 16.4.2014. Facebook sivut tehtiin 17.4.2014 sekä blogisivut 14.6.2014.

Satakunnan meikäläisiin kuulu nyt 7 paikallisryhmää, joiden toiminta-alueena koko maakunta
• Eurajoki
• Harjavalta – toimialueena myös Eura ja Kokemäki
• Huittinen – toimialueena myös Säkylä
• Kankaanpää – Toimialueena myös Honkajoki, Jämijärvi, Karvia ja Pomarkku
• Merikarvia – toimialueena myös Siikainen
• Pori – toimialueena myös Nakkila ja Ulvila
• Rauma

YHTEISET HANKKEET

- Jälkijunassa – Suomalaisen animaation 100 juhlavuosi, 2014
- Osallisuuden jäljillä, 2015
- Yhdenvertaisina 2016
- YHDESSÄ  SUOMI 100, 2017
- Myötätuulen viesti 2017
- KATSO -erityistaide tutuksi päättäjille, oltiin kaikki tekemässä omia juttuja 2018
- Osallisuuden ytimessä 2018
- #osallistun Satakunnassa 2018
- Me Itse päivät Porissa esillä koko Satakunnan meikäläisten puheenjohtajat
- Taiteesta työtä 2019-2023

Tarvitsemme toisiamme ja meillä on toisemme – ryhmässä on voimaa

Pohdimme yhdessä, mitä meillä on

- Yhteinen MEKA TV koulutus- ja tuotantokalusto
- Toisemme
- Ilmanpuhdistus toimii
- Me Itse ry.
- Kehitysvammaisten Tukiliitto ry.
- Tukilinja, jolta olemme saaneet tukea kalustohankintoihimmemme
- Keskeiset taustatuki henkilöt
- Satakunnan kansalaisopistot
- Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry.
- Taiken vammaiskultturituki 2018
- Erityisosaaminen
- Elokuvaosaaminen
- Verkosto
- Yhteistoiminta
- Me kaikki yhdessä

Sitten ajattelimme, mitä on meidän erityisosaaminen Satakunnassa

- Teatteria ja muuta esittävää taidetta
- Elokuvia
- Monta hyvää bändiä
- Radiojuttuja
- Kuvauskoulusta ja vertaisohjaajia
- Sosiaalisen median osaamista
- Hyviä kirjoittajia ja aivan loistavia ideanikkareita
- Myötätuulen viesti
- Kokemustoimintaa 27 vuoden kokemuksella
- Hyvä toimintaverkosto
- Näitä erityisosaamisia haluamme tuoda maakunnassa esille Myötätuulen viesteissä, Osallisuus iltamissa ja erilaisissa tapaamisissa ympäri ämpäri maakuntaa ja muuallakin Suomessa.

Suurimmat tarpeet ja tuleva toiminta 

- Nuorten jäsenhankintaa 
- Toimiva ammattimainen mediapaja
- Tarvitsemme apurahoja ja jatkuvaa tukea toimintaamme
- Myötätuulen viesti pitää jatkaa
- Lisää vertaistapaamisia, mediamatkoja, uusia jäseniä, mediakursseja, puheenjohtaja tapaamisia
- Radio Valo toimintaa olisi hyvä jatkaa
- Puheenjohtajien tapaamisiin jatkuvuutta
- Varainhankintaa
- Me Itse toimintaa ennallaan
- Matias kokkina
- Enemmän asuntoja 
- Rahoitusta enemmän
- Oma tiedotuslehti
- Palkkatyötä ja isompaa työosuusrahaa
- Ensiapukoulutusta
- Ei lopetettaisi asuntoloita
- Työkeskusten ruuat ilmaisia
- Terveys

Sitten teimme 5 vuotissuunnitelmia, joka sitten julkaistiin alustavasti Me Itse päivien aikana Porissa.

Oliko Merikarvian puheenjohta tapamisesta mitään hyötyä näin jälkijunassa ajatellen? Kyllä oli. Saatiin aikaiseksi loppuvuonna kokolailla enemmäkin mitä suunniteltiin, tavattiin vielä 2 kertaa tarkistamassa suuntaa ja tämän vuoden tuloksista ainakin pitää olla erinomaisen tyytyväinen tehtyyn yhteiseen työtön.

Vaan mitäs ensi vuonna?

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 13.

Avataanpas nyt muutamalla sanalla Satakunnan meikäläisten historiaa ja toimintaa tässä joulukalenteriluukussa 13/24.

13. Satakunnan meikäläiset

Satakunnan kehitysvammaisten kulttuuritoiminnalla on pitkät juuret ovat syvällä 1980 luvulla ja hommaa ollaan vedetty enemmän tai vähemmän tavoittellisesti Satakunnan erityishuoltopiirin kulttuuriprojektin, KeViKen ja MEKA TV toimilla tähän päivään saakka. 

Pyörää emme ole keksineet uudestaan, mutta aina ollaan jouduttu keksimään tai vaihtamaan voimanlähteet ja polttoaineet sun muut pyörät liikkeelle laittavat fysikaaliset keinot aina uudelleen ja uudelleen aina väsymykseen saakka.

Yksi asia, mikä on pohdituttanut alusta saakka on se, että onko sana "kehitysvammainen" oikea sana kuvaamaan meikäläisten toiminnallista olemusta.

Meikäläinen sana tuli esiin Heikki Suvilehdon haastattelussa ja tämä "meikäläinen" sana sopi aivan erinomaisesti Me Itse ry:n valtakunnalliseen sanastoon sekä myös satakuntalaisten.

Heikki Suvilehdon "meikäläiset" sana sai siis Satakunnasta oman maakunnan, kiitos Heikki hyväst ideasta. 

Satakunnan meikäläiset olivat olleet mukana perustamassa Me Itse ry:tä, mutta jäivät sitten vuosiksi rannalle ruikuttamaan, kunnes 2008 perustettiin Poriin Me Itse alajaos. Täältä sai MEKA TV ryhmien elokuvaosaaminen uusia kanavia tehdä omaehtoista mediaa. Ryhmiä perustetiin sitten lisää Harjavaltaan, Huittisiin, Merikarvialle ja Eurajoelle. Toimintaverkosto alkoi näyttää taas yhtä hyvältä täällä Satakunnassa kuin 1990 luvullakin.

2011 Satakunnassa järjestettiin Käsikynkkä projektissa kokemuspuhujakoulutus, jossa 9 satakuntalaista koulutettua meikäläistä sai kokemuspuhujan tittelin.

Myöhemmin Tukiliitto tarjosi Satakuntaan kaksi Vaikuttamiskoulutusta, jossa eri ryhmät työskentelivät yhdessä yli kuntarajojen. Samoin mentiin eri porukoiden kanssa joka ikiseen tapahtumaan vaan mihin oli suinkin varaa.

2013 oli nähtävissä, että toiminnan kasvaessa taloudellinen tuki ei kasvaisi ja toiminnan järjestäminen kävi aina vain hankalammaksi. Ensin asiaa pohdittiin näissä yhteisissä ja omissa paikallisissa koulutuksissa ja ryhmissä, sitten päädyttiin tekemään alueellista yhteistyötä yhä kiinteämmin ja 2014 lanseerattiin nimike Satakunnan meikäläiset tänne kunnolla. Samalla tehtiin yhteinen 5 vuotis suunnitelma. 

Haluttiin siis saada niukkenevista taloudellisista edellytyksistä siltä paljon näkyvää aikaan yhdessä. 
Ryhmillä oli käytännössä vain yksi maakunnallinen taustatukihenkilö ja ohjaaja, joten oli järkevää tehdä yhteisiä suunnitelmia ja hakea yhteisiä teemoja, joita kaikki työstäisivät erikseen ja yhdessä. Samalla polttoaineella päästäisiin junaa vaihtamatta jokaiseen toimintaryhmään.

Vahvana taustatukena toimii kokoajan kolmannen sektorin Me Itse ry., Kehitysvammaisten Tukiliitto, ja Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry. Eihän ilman näitä taustatukia homma olisi käynnistynyt laisinkaan.

2014 tehtiin kaikissa ryhmissä yhteisellä Jälkijunassa teemalla animaatioelokuvia 100 vuotta suomalaista animaatio elokuvaa teemavuotena.

2015 tutkittiin osallisuuden jälkiä ympäri Suomea.

2016 oli taloudellisesti aika niukkanen vuosi, joten enimmäkseen valmistauduttiin yhdenvertaisina seuraavaan hurjaan vuoteen.

2017 olimme mukana kolmessa SUOMI 100 hankkeessa, ensin ideoitiin 100 satakuntalaista elokuvaa sarja yhdessä SEKKin kanssa, sitten koitettiin kehittää yhdessä muiden Me Itse ryhmien kanssa Myötätuulen viestistä valtakunnallista SUOMI 100 hanketta ja oltiin sitten saappaat savessaa toteuttamassa myös SEKKin Kyläelämää Satakunnassa hanketta loppuvuonna, kun SEKKiläiset joutuivat kolmen kuukauden pakkolomille tuen loputtua kesken.

2018 suunnittiin ensin vammaiskultturihanketta, jossa olisimme tutkineet Osallisuuden jälkiä Satakunnassa, mutta kun saimme Taikelta ja Tukiliitolta tukea hankkeeseen, olimmekin sitten yht´äkkiä osallisuuden ytimessä, kun oli enemmän resursseja ja aikaa kehittää vammaisyhteisöiden kulttuuritoimitaa ja kulttuurin saavutettavuutta, enemmän kuin 19 vuoteen.

Tämä viisi vuotta on ollut vaikeaa aikaa taloudellisesti, mutta olemme saaneet sittenkin moninkertaisesti erilaisia asioita aikaan, mihin meillä olisi ollut varaa. Vapaaehtoistyötä ollaan tehty porukalla tuhansia tunteja yhteisten tavoitteiden eteen.

Satakunnan meikäläiset tänään

Verkostoon tuli Myötätuulen viestin yhteydessä vielä ryhmät Raumalta ja Kankaanpäästä, joten Satakunnassa on nyt 7 paikallisryhmää, joiten toiminta-alue kattaa koko Satakunnan. Verkostossa on nyt noin 100 Me Itse ry:n jäsentä sekä lisäksi 40 muuta vammaisaktivistia kehittämässä omaa ja yhteiskunnallista toimintaa.

Verkoston toiminnan suunnittelusta ja yhteisistä linjavedoista vastaa ryhmistä koostuva puheenjohtajarinki, joka kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa kouluttamaan ja kehittämään itseään. Ryhmällä on yksi reppana taustatuki, joka koittaa hoitaa asioita muun työn ohessa tai muuna vapaaehtoista tai -pakkotyönä.

Ryhmällä ei ole varsinaista puheenjohtajaa eikä johtoryhmää, vaan kaikilla osallistujilla on samanlaiset kollektiiviset mahdollisuudet vaikuttaa yhteisesti asioihin. Ryhmä suunnittelee omat koulutukset ja toiminnan raamit sekä taustatuki katsoo, että homma tulee hoidettua yhteisesti sovittuina asioina.

Omaa pankkitiliä ei ole eikä varsinaisesti yhteistä omaisuutta, joten käytämme MEKA TV sekä ohjaajan koulutus- ja tuotantokalustoa. Kun ei ole pankkitiliä eikä omaa rahaakaan, niin ei ole työntekijääkään.

Satakunnan meikäläiset on hyvä esimerkki neljännen sektorin toimijasta. Hommia tehdään yhdessä niin kauan että hommat saadaan kunnialla tehtyä. Hankkeille on löytynyt aina yhteiset tavoitteet ja taivaanrannat.

2014-2018 viisivuotis suunnitelma on siis nyt takana ja homma hoitui itse asiassa sisällöllisesti juuri niin kuin alussa oltiin visioita. Vain yhdessä asiassa ollaan jouduttu pettymään, vaikka vaikuttamistyötä ollaan tehty näkyvästi ja hyvin, jatkuvuutta hommalle ei olla löydetty.

Puheenjohtajatapaamisessa huhtikuussa 2018 tehtiinkin yhteinen toimintavisio siitä, että tekemästämme vapaaehtoistyötä on tultava seuraavan viiden vuoden aikana tosissaan otettavaa työtä erityistaiteen ja erityisryhmien kulttuuritoiminnan alueella. 

Satakunnan meikäläisillä ei ole mitään ongelmaa toiminnassa, mitä ei voisi rahalla korjata. Mutta kun rahaa ei ole, ainainen kysymys kuuluu, pystymmekö ratkaisemaan ilman tukea asioita, jotka tarvitsisivat selkeitä rahoituspäätöksiä. Ainainen epävarmuus tulevasta syö porukoita ja taustatukea.

Sen verran realistisia olemme, että tuskin saamme oikeaa palkkaa tekemästämme oikeasta työstä, mutta maailmaa pystymme parantamaan omalla työllämme, on se sitten vapaaehtoista tai palkattua. Ja tärkeintähän on se, että yhdessä tekeminen on AINA pirun hauskaa.

Jotain sitä aina ollaan tähänkin asti keksitty luovien meikäläisten kanssa yli neljännesvuosisadan, kai sitä nyt jotain seuraavankin viiden vuoden sisällä aikaan saada.

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 12

Tänään on vuoden viimeinen meikäläisten keskiviikkopaja Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksessa ja Jasmin on työharjoittelussa viimeistä kertaa toistaiseksi. SEKKissä on ollut yhtäjaksoisesti aina joku meikäläinen työharjoittelija 2010 lähtien muun muassa Piia Nurminen, Jaana Nordlund, Jari Nurmi, Veikko Rantanen ja Jasmin Blomander sekä koko joukko muita lyhytaikaisempia harjoittelijoita. Ikävä kyllä tämäkin hieno jatkumo katkeaa nyt vuoden vaihteessa, kun ei olla löydetty tähän enää mitään taloudellista tukea. Seuraava Taiteesta työtä -hanke näyttää alkavan ilman työharjoittelumahdollisuuksia, joten tuleva hanke tulee kipeään tarpeeseen.

12. Meikäläinen työharjoittelija SEKKissä

Työharjoittelija Jasmin listasi muutamia asioita, miten hän on kokenut harjoittelun. Taitaa olla jutussa vähän toiveita joulupukillekin.

Olen tykännyt olla täällä,
haluaisin enemmän olla täällä.

Olen saanut olla ja tehdä ihania juttuja.
Olemme saaneet tehtyä
viiden vuoden toimintasuunnitelma.

Tänä vuonna olemme saaneet 
Taikelta tukea ja rahaa kehittää 
vammaisyhteisöiden kulttuuritoimintaa
ja hyvin olemme sitä tehneetkin.

Harmilista nuo SEKK pakkolomat,
ne haittaavat myös paljon meidän toimintaa.
SEKKille toivoisin enemmän rahaa toimintaan.

Tällaisella harjoittelulla on hyvä vaikutus 
moneen ihmiseen, 
koska täällä saa tehdä omaan tahtiin 
ja kykyjensä mukaan.
Meillä täällä on ammattilaiset
ja harjoittelijat tasa-arvoisia keskenään.

En ole ollut koskaan pettynyt tähän työhön,
olen oppinut enemmän kuin uskoisikaan.

Ottakee oppia kansalaiset ja päättäjät,
SEKKille lisää rahoitusta, 
jotta pääsisi taas pyörimään asiat 
ja olisi työtä niin minulle kuin muillekin. 

Toivoisin myös enemmän työtilauksia 
ja toimintaa muiden meikäläisen kanssa.

Kokemus puhujille tarvittaisiin 
paljon enemmän keskustelutilaisuuksia.

Jasmin Blomander

Mitäpä tuohon lisäämään, kirjettä kirjoittamaan vaan joulupukille sun muille apu- ja tukirahojen myöntäjille.

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 11.

Joulukalenterin 11/24 pohditaan vähän Satakunnan meikäläisten kokemustoimijoita, jotka ovat edenneet tänä vuonna isoin askelin kohti osallisuuden ydintä monellakin eri rintamalla.

11. Satakunnan meikäläisten kokemustoimijoita 

Tänään oli Yhteisökeskuksessa Satakunnan toimijaverkoston ohjausryhmän palaveri. Mukana oli meikäläisten taustatuki edustamassa Me Itse ry:n Satakunnan meikäläisryhmiä ja kokemustoimijoita.

Tänään valittiin myös uusi kaksi vuotta toimiva uusi ohjausryhmä ja mukana ollaan edelleen Me Itse ry:n Satakunnan ryhmiä edustamassa.

Me Itse ry. on kouluttanut Suomessa lähes 70 kehitysvammaistan kokemuspuhujaa Käsikynkkä projektissa 2010 luvun alussa. Satakunnassa on koulutettu 9 kokemuspuhujaa, joista 7 on vielä ringissä mukana.

Porissa toteutettiin 2011 Käsikynkkä koulutus ja täältä lähtien ollaan kokoonnuttu aika ajoin täydennyskoulutukseen ja yhteisiin tapaamisiin. Vaikka varsinaisia koulutettuja on 7 kappaletta, niin viimeisessä tapaamisessa oli 15 aktiivista vaikuttajaa, muutaman ollessa poissa. Mukaan on tullut koko Satakunnan meikäläisten puheenjohtajarinki sekä muutama muu aktivisti, jotka ovat saaneet MEKA TV vertaisohjaaja koulutusta. Kaiken kaikkiaan Satakunnasta löytyy noin parikymmentä kehitysvammaista kokemustoimijaa, jotka osaavat joko yksin tai ryhmissä tuota esille oman elämän kokemuksia muille jaettavaksi.

Satakunnassa on vielä se erityislisä, että täällä ollaan tehty aiheista elokuvia, esittävää erityistaidetta ja muuta mediaa 1992 lähtien, joten saamme aikaiseksi ryhmiä vaikka minkälaisia räätälöityjä koulutuksia, luentoja, osallisuusiltamia, tapahtumapäiviä ja muita tapaamisia. Tilaamalla näitä koulutuksia saa ja yleensä tilaaja saa enemmän mitä tilaa, sen verran kovia kokemustoimijoita on meillä tarjolla.

Tästä linkistä löydät lisää tietoa Satakunnan kokemustoimijoista

Satakunnan kokemustoimijaverkosto toimii osana valtakunnallista verkostoa

Porin meikäläiset ovat myös olleet mukana kehittämässä Satasotea useassakin eri hankkeessa, joten osallisuuden ytimessä ollaan tälläkin rintamalla.

Tässä kokemusasiantuntijoita äänessä;

Osatyökykyinen työelämään;

Ensi vuonna katsotaan, pystytäänkö tässä Satakunnan kokemustoimijaverkostossa hyödyntämään MEKA TV ja Satakunnan meikäläisten elokuvaosaamista kokemustiedon jakamisesta sosiaalisessa mediassa. Myös erityisryhmien Osallisuus teatteri on vahvasti kuvassa mukana tulevia juonia punotessa.

Satakunnan Yhteisökeskukselle ja kaikille muillekin verkoston jäsenille kiitokset siitä, että ollaan päästy yhdenvertaisesti mukaan vaikuttamaan osallisuuden ytimeen täällä Satakunnassa.

Satakunnan meikäläisten joulukalenteri luukku 10.

Tänään oli Osallisuus teatterin viimeinen esitys Arkisia tarinoita ja arki alkaa. Mitenkäs tähän ollaan tultu, miten edettiin askel askeleelta osallisuuden ytimeen tänä vuonna?

10. Osallisuus teatteri

Talvella Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Teatteri Telakan Teatterista voimaa vuorovaikutukseen hanke teki tarjouksen rantautua tänne länsirannikolle ja Poriin. MEKA TV oli tehnyt hankkeelle aiemmin muutaman lyhytelokuvan ja oltiin juonittu tulevia jo aiemminkin, mutta nyt saatiin rahoitus järjestymään tähän.

Teatteri ei meillä länsirannikolla ihan mitään uutta ole, vuosituhannen vaihteessa täällä vaikutti Teatteri Ravalli, joka teki kolmena kesänä kesäteatteria ja muutamia muita keikkoja, mutta sitten rahahanat tukkeutuivat ja homma jäi.

Poriin rantautumista edes auttoi vielä meikäläisten neljännesvuosisadan yhteisöelokuva kokemus, joten samalla kun teimme teatteria, kuvasimme homman etenemistä joka kerta omin voimin. 

Saimme Tampereelta Petri Mäkipään ja Anne Vuorenpään Poriin Monituotteeseen vetämään erilaisia ilmaisuharjoituksia keväällä 2018. Sitten saimme Taikelta vammaiskulttuurin kehittämiseen rahoitusta ja sen jälkeen Porin Teatterikerholta avustuksen ilmaisutaidon ohjaajan palkkaamiseen sekä Tukiliitolta toiminta-avustuksen, niin johan laitettiin iso ratas pyörimään ja perustettiin oma yhteisöteatteri Osallisuus teatteri.

Teatterista voimaa vuorovaikutukseen kävi 8 kertaa keväällä ja porukan into oli huikeaa. Ryhmässä oli 19 jäsentä, Monituotteesta kaksi taustaohjaajaa Sirissa ja Marjaana, Milla  SEKKistä sekä jokapaikan höylä Ari hääräämässä taustalla. Porukka tuli Monituotteen työkeskuksesta, Ojantien toimintakeskuksesta, Hyviksestä ja Porin Me Itsestä.

Toukokuussa keräsimme pienen ryhmän tekemään käsikirjoituksen rungon, joka pitikin sitten homman kasassa loppuun saakka. Tästä alkoi meidän arkinen teatteritarina.

Kesällä ja alkusyksystä ryhmää veti Milla Teatterikerhon tuella ja Ari Taiken tuella. Teatterista tuli myös Monituotteen porukalle arkista työtä aina tiistaisin.

Syksyllä haettiin roolit ja käsikirjoitusta edistettiin kollektiivisella ohjauksella siten, että kaikki saivat osallistua tarinan kehittämiseen ja vaikuttaa omiin rooleihin. Kokoontumisia oli elokuun alusta kerran viikossa tiistaisin koko työpäivän ajan.

Muutama keikkakin tehtiin. Kaksi teatterilaista oli näytelemässä Attendon koulutusvideossa. Lounais-Suomen Avustajakeskuksen kanssa järjestettiin kaksi koulutuspäivää tuleville avustajille ja taustatuille. Toisen koulutuspäivän veti Osallisuus teatteri yhdessä Porin Me Itsen kanssa. Marraskuussa oltiin keikalla Me Itse päivillä Porissa.

Syyskuusta hommaa vedettiin sitten Porin seudun kansalaisopiston piirinä, Milla ohjasi Teatterikerhon tuolle ja Ari veti kansalaisopiston puitteissa. Kaiken kaikkiaan ryhmä sai opetusta ja harjoitusta 140 tuntia koko vuonna.

Tarinaa esityksen kehittymisestä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin verran. Jokaisesta kokoontumisesta sekä esitykset kokonaan on kuvattu, joten nyt haemme rahoitusta siihen(kin), että saisimme tuosta hirmuisesta kuvamateriaalista tehtyä kokoillan dokumenttielokuvan. Valokuviakin on otettu toiminnasta yli 5000 kuvaa. Satakunnan meikäläisten uutisia sekä Radio Valo Satakunta ohjelmia ollaan tultu tehtyä pitkin matkaa, Tulossa arkisia tarinoita -lyhytelokuva oli ensi-illassa Blue Sea Film Festivaaleilla ja oltiin Lainsuojattoma -teatterifestivaaleille osa ihan lavalla saakka.

Ensi-ilta oli sitten Porin seudun kansalaisopistossa 4.12. ja toinen esitys tänään 10.12.2018.

Vaan kuinka sitten käykään?

Teatteri perustettiin ja kehitettiin Teatterista voimaa vuorovaikutukseen innostamana. Sitten kehitettiin tulevaisuuden visiot ja 5 vuotissuunnitelma Taiken vammaisyhteisöiden kulttuuritoiminnan ja kulttuurin saavutettavuuden edistämistuella muiden Satakunnan meikäläisryhmien kanssa. Kaikille ryhmillä on nyt kova hinku saada toimintaa maakunnalliseksi toiminnaksi, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Toiminnalla ei ole yhtäkään ongelmaa, mitä ei rahalla saisi ratkaistua, mutta entä jos rahaa ei ole, pystytäänkö ratkomaan ongelmia hyvästä yhteistoiminnasta huolimatta?

Ensi vuodeksi on varmistunut vasta Porin seudun kansalaisopistolta 10*2 tuntia Monituotteelle ja toiset 10*2 tuntia Ojantien toimintakeskukselle. Monituotteella koitetaan näillä vähäisillä resursseilla ilman ilmaisutaidon ohjaajaa kehittää tulevia pienesityksiä ja dokumenttielokuvaa sekä Ojantiellä tehdään elokuvaa Meksikon pikajunasta, joten ei homma ainakaan ihan kokonaan kuivu olemattomiin.

Apurahahakemuksia on tehty ja joulupukille kirjoitettu, joten joulun aika ainakin saadaan nautiskella vuoden mittaan tehdystä helkkarinmoisen hyvästä työstä. 

Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin teatterilainen Matti Virtanen sanoin; 

Merkillisen hienoo hommaa!

KIITOS TUESTA JA YHTEISTYÖSTÄ 2018

• Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Anne Vuorenpää
• Teatteri Telakka ja Petri Mäkipää
• Porin seudun kansalaisopisto
• Porin Teatterikerho ry.
• Monituotteen työkeskus
• Mielenterveysseura Hyvis
• Ojantien toimintakeskus
• Attendo
• Lounais-Suomen Avustajakeskus
• Me Itse Pori
• MEKA TV
• Satakunnan Elävän Kuvan Keskus
• Satakunnan meikäläiset
• Satakunnan Yhteisökeskus
• Seppo Saarinen, kiitos valoista!
• Eeva-Liisa Husu, ensi-illan kahvinkeitosta!